Min Jin Lee - Free Food for Millionaires

Tunnelma kirjan jälkeen: Olen uinut saippuassa, joka puolella kuplii, mutta tiedän, että pääsen pian pois kylvystä.

Free Food for Millionaires on koreanamerikkalaisen Min Jin Leen vuonna 2007 julkaistu esikoisromaani. Teoksessa keskitytään kuvaamaan Koreasta Amerikkaan saapunutta Hanin perhettä sekä heidän lähipiiriään. Teoksen päähenkilö on Hanin perheen tytär, Casey Han, joka pyrkii elämässään eteenpäin vanhoillisen perheen, pettävän poikaystävän sekä hankalien työkuvioiden seassa. Sukupolvien välinen kuilu ja kulttuurien erot ovat teoksen pääteemoja.

Hankin kirjan esittelytekstin perusteella enkä osannut odottaa saippuamaista viihdekirjallisuutta. Teos keskittyy henkilöiden välisiin ihmissuhteisiin, joita puidaan milloin kenenkin kanssa. Häitä, raskauksia, keskenmeno, pettämisiä, seksisuhteita, raiskaus, pahoinpitely ja sukupuolitauti; kaikki parisuhteiden huiput ja karikot löytyvät tästä teoksesta. Välillä tuntui, kuin olisin katsonut telkkarista Kauniita ja rohkeita. Oman ripauksensa teokseen toi kuitenkin korealaisen ja amerikkalaisen kulttuurin vastakkainasettelu, mikä oli ehkä teoksen kiinnostavinta antia. Esimerkiksi vanhempien syvä uskonnollisuus näyttäytyy toisaalta yhteisöllisenä voimavarana mutta toisaalta raskaana taakkana nuorempien sukupolvien mielessä.

Kirja vilisi kalliita merkkivaatteita ja -huonekaluja, joita en tunnistanut ollenkaan. "She sipped her whiskey slowly and opened a book about Diego Rivera resting on the Giacometti coffee table" on hyvin teosta kuvaava lause. 

Meinasin jättää kirjan kesken, koska en ollut kiinnostunut teoksessa esitetyistä parisuhdeongelmista enkä teoksen henkilöistä. Päätin kuitenkin jatkaa ja onneksi jatkoin! Mitään suurta valaistumista en teosta lukiessani saanut, mutta toisaalta teksti oli helppolukuista ja sopivaa luettavaa juuri ennen nukkumaanmenoa. Erinomaista kirjaa ei malttaisi jättää illalla kesken, tämän teoksen kohdalla ei ollut sitä ongelmaa :) Mitkään romaanin asiat eivät myöskään jääneet mietityttämään pidemmäksi aikaa.

Suosittelen kirjaa parisuhdedraamoista ja muodista pitäville, jotka tykkäävät myös hetkittäisistä tummista sävyistä teoksessa.

Gene Wolfe - Liktorin miekka ja Autarkin linnoitus (Uuden auringon kirjat 3 ja 4)

Tunnelma kirjojen jälkeen: Ihanaa, sarja loppui! Voin palauttaa kirjat huomenna kirjastoon! 

No niin. Nämä osat ovat olleet yksi syy lukuahdistukseen lähiaikoina. Kun on tipahtanut tarinan kyydistä, eikä enää jaksa eikä edes kiinnosta yrittää pysyä mukana. Luin jostain, että sarjaa on nimitetty scifin Joycen Odysseukseksi ja muistelen, että kyseinen kirja jäi turhan yksityiskohtaisen kuvauksensa ja tylsyydensä takia minulta kesken kirjallisuuden klassikkokurssilla...

Severian jatkaa matkaansa, joutuu erilaisiin tilanteisiin ja sotiin ja lopulta hänestä tulee uusi autarkki. Matka ei vain oikein kiinnosta ja koko ajan odottaa, milloin jotakin selviää tai Severian lopettaa naisista jauhamisensa.

Kuten näin: "Naisten asennoista näki, että heidän reitensä olivat täydet kuin lypsylehmien utareet ja pyöreät kuin puiden rungot." (facepalm)

Kirja on todella täynnä erilaisia viittauksia ja niitä tutkimalla tarinasta voisi varmasti saada enemmän irti. Mutta ongelma on se, että ei vaan kiinnosta. Scifielementtejä tulee kirjaan enemmän esimerkiksi aseiden ja avaruusalusten muodossa ja esimerkiksi ascialaisten mielenkiintoinen kulttuuri, jossa henkilöt puhuvat todella omituisin vertauskuvin, olisi ansainnut enemmän käsittelyä. Sen sijaan Severian jaarittelee loputtomasti itsestään.

Lukisin ennemmin koko Ursula K. Le Guinin tuotannon kymmeneen kertaan kuin tämän sarjan uudestaan.

Suosittelen kirjaa henkilöille, jotka eivät anna helposti periksi ja jotka jaksavat kaivaa salattuja merkityksiä kirjojen sisältä.

Ja sitten kohti uusia kirjaseikkailuja <3

Helen Oyeyemi - What is not yours is not yours

Tunnelma kirjan jälkeen: Puutarha täynnä kaikkea sekavaa. Luulet näkeväsi varpusen, se onkin undulaatti. Kaikki on uutta, kirkasta ja rehevää, mutta et vain pysy ihan perässä, vaikka välillä niin luulet.

Helen Oyeyemi on brittiläinen kirjailija, jonka teoksissa sekoittuvat erilaiset myytit ja maagiset elementit. What is not yours is not yours on hänen ensimmäinen novellikokoelmansa ja romaanien lisäksi hän on kirjoittanut myös näytelmiä.

Novelleissa tapaamme erilaisia hahmoja, jotka tavalla tai toisella tuntuvat tavoittelevan jotain asiaa, joka ei heille oikeastaan kuulu. Hylätty lapsi etsii kaulassaan olevaan avaimeen sopivaa lukkoa. Novellin päähenkilö kiinnostuu työkaverinsa lukitusta päiväkirjasta. Vanha punahilkka lupaa sudelle nuorta lihaa. Usein novellin jujuna on jokin maaginen elementti, esimerkiksi puhuva nukke tai ihmismäinen ankka.

Luin kirjaa monta päivää ja jouduin usein palaamaan edellisiin tarinoihin. Kirja tuntui olevan todellinen puutarha, jonka ideat olivat huimaavia ja kiinnostavia, mutta joka oli ahdettu liian täyteen hahmoja ja kaikki oli tukahduttavan runsasta. Kokonaisuudesta erottuivat selkeimmin parhaiten koossa pysyvät myyttiset tarinat prinsessasta sekä punahilkasta. Voi tietysti olla, että englanninkielen taitoni ei vain pysynyt kirjan mukana ja koin siksi hyökyaaltomaisen fiiliksen.

Jos jokaisen novellin jälkeen pysähtyisi pohtimaan pidemmäksi aikaa siinä käsiteltyjä teemoja, teoksesta voisi saada enemmän irti. Pikajunalukemiseen tämä kirja ei kuitenkaan sovi.

Suosittelen maagisen realismin ystäville sekä keskittymiskykyisiin hetkiin.