Viet Thanh Nguyen - The Refugees
Tunnelma teoksen jälkeen: Jumitun ihanaan purkkaan. Yritän saada käteni irti siitä, mutta samalla jalat tarttuvat kiinni. Purkka on ironisen värinen.
Viet Thanh Nguyenin kahdeksasta novellista koostuva kokoelma The Refugees kertoo maahanmuutosta, kotimaan kaipuusta, sopeutumisesta ja oman polun etsimisestä lämpimän, mutta hetkittäin viiltävän ironisesti. Nguyenin edellinen romaani The Sympathizer oli yksi viime vuoden suosikkikirjoistani eikä uusi novellikokoelma kauas puusta putoa.
Novellit ovat lyhyehköjä katsauksia erilaisiin uudessa ympäristössä esiin nouseviin konflikteihin. Vietnamin sodan aikainen jako etelän ja pohjoisen joukkoihin seuraa pakolaisten mukana uuteen maahan ja sen ylittämiseen tarvitaan toisen asemaan asettumista. Amerikkalainen ja isänmaallinen Vietnamia pommittanut mies ei meinaa hyväksyä tyttärensä vietnamilaislähtöistä poikaystävää. Vietnamissa asuvan tytön amerikkalainen puolisisko tulee käymään ja pitkään ylläpidetty kuva amerikkalaisesta unelmasta osoittautuu hattaraksi ja haavekuvaksi. Ihmiset tuntevat myötätuntoa, kateutta, alistuvat kohtaloonsa tai yllättävät itsensä ja lähipiirinsä. Perheissä kulttuurit kohtaavat välillä lempeästi, välillä väkivaltaisesti tai koomisesti.
Nguyen kirjoittaa tarkkanäköisesti ja ottaa valaisevan lamppunsa alle pieniä arjen kohtaamisia ja kohtaamattomuuksia. Pidin erityisesti kauniista ja yksinkertaisesta kielestä sekä vaatimattomien ja pienten tapahtumien merkityksellisyydestä. Kun köyhä sisko polttaa kateuden ja pettymyksen keskellä amerikansiskon lähettämiä valokuvia, tunteet vellovat sivuilta mielen sopukoihin ja savun voi melkein haistaa.
Novelleista suosikkejani olivat Black-Eyed Woman, Fatherland ja War Years. Niissä oli tavoitettu mielestäni jotain tärkeää vieraana olemisesta, yhteisöllisyydestä ja ennakkoluulojen osoittautumisesta vääräksi. Novellit eroavat toisistaan paljon ja sen voi nähdä joko kokoelman vahvuutena tai heikkoutena.
Suosittelen teosta lyhyiden tarinoiden ystäville, jotka haluavat asettua toisen asemaan. Oli kiinnostavaa sukeltaa pikkuhiljaa dementiaan sairastuvan miehen kirjastonhoitajavaimon nahkoihin!
Viet Thanh Nguyenin kahdeksasta novellista koostuva kokoelma The Refugees kertoo maahanmuutosta, kotimaan kaipuusta, sopeutumisesta ja oman polun etsimisestä lämpimän, mutta hetkittäin viiltävän ironisesti. Nguyenin edellinen romaani The Sympathizer oli yksi viime vuoden suosikkikirjoistani eikä uusi novellikokoelma kauas puusta putoa.
Novellit ovat lyhyehköjä katsauksia erilaisiin uudessa ympäristössä esiin nouseviin konflikteihin. Vietnamin sodan aikainen jako etelän ja pohjoisen joukkoihin seuraa pakolaisten mukana uuteen maahan ja sen ylittämiseen tarvitaan toisen asemaan asettumista. Amerikkalainen ja isänmaallinen Vietnamia pommittanut mies ei meinaa hyväksyä tyttärensä vietnamilaislähtöistä poikaystävää. Vietnamissa asuvan tytön amerikkalainen puolisisko tulee käymään ja pitkään ylläpidetty kuva amerikkalaisesta unelmasta osoittautuu hattaraksi ja haavekuvaksi. Ihmiset tuntevat myötätuntoa, kateutta, alistuvat kohtaloonsa tai yllättävät itsensä ja lähipiirinsä. Perheissä kulttuurit kohtaavat välillä lempeästi, välillä väkivaltaisesti tai koomisesti.
Nguyen kirjoittaa tarkkanäköisesti ja ottaa valaisevan lamppunsa alle pieniä arjen kohtaamisia ja kohtaamattomuuksia. Pidin erityisesti kauniista ja yksinkertaisesta kielestä sekä vaatimattomien ja pienten tapahtumien merkityksellisyydestä. Kun köyhä sisko polttaa kateuden ja pettymyksen keskellä amerikansiskon lähettämiä valokuvia, tunteet vellovat sivuilta mielen sopukoihin ja savun voi melkein haistaa.
Novelleista suosikkejani olivat Black-Eyed Woman, Fatherland ja War Years. Niissä oli tavoitettu mielestäni jotain tärkeää vieraana olemisesta, yhteisöllisyydestä ja ennakkoluulojen osoittautumisesta vääräksi. Novellit eroavat toisistaan paljon ja sen voi nähdä joko kokoelman vahvuutena tai heikkoutena.
Suosittelen teosta lyhyiden tarinoiden ystäville, jotka haluavat asettua toisen asemaan. Oli kiinnostavaa sukeltaa pikkuhiljaa dementiaan sairastuvan miehen kirjastonhoitajavaimon nahkoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti