Hiromi Kawakami - Record of a Night Too Brief

Tunnelma kirjan jälkeen: Haunting. Kaikki on maagista, jos muutun eläimeksi, niin olenko kala vai käärme? Yön pimeys valtaa ja pimeässä asustaa...

Kolmesta novellista koostuva Record of a Night Too Brief on japanilaisen Hiromi Kawakamin neljäs (?) englanniksi käännetty teos. Japanissa hän on voittanut paljon kirjallisuuspalkintoja ja myös käännökset ovat haalineet erilaisia palkintoehdokkuuksia. Olen itse lukenut aiemmin Kawakamin Strange Weather in Tokyo -romaanin ja koska tykkäsin sen viipyilevästä kuvauksesta, ostoskoriini tarttui tämä sieniä kannessaan kantava teos.

Teksti lähtee käsistä heti ensimmäisillä sivuilla. Ensimmäinen, teoksen niminovelli, koostuu lyhyistä 2-3 sivun mittaisista osioista. Alussa yö saalistaa, pyydystää ja muuttaa päähenkilön mustaksi hevoseksi. Päähenkilö astuu syvemmälle yöhön...ja yö koostuu herrasmiehistä, kaloista, posliininukesta, silpomisesta, sienistä, myyristä, munimisesta ja mustasta aukosta. Maagisrealistisen pyörityksen jälkeen voi vain miettiä, mitä oikein tapahtui?

Toisessa novellissa Missing päähenkilön veli on kadonnut. Katoaminen on perheessä tyypillistä ja se tuottaa ongelmia, koska perheiden tulee koostua viidestä jäsenestä. Kuinka asiaan suhtautuu veljelle luvattu aviopuoliso? 

A Snake Stepped On puolestaan kertoo naisesta, joka astuu vahingossa käärmeen päälle. Käärme ottaa ihmisen hahmon ja muuttaa asumaan naisen luo. Vähitellen käärme alkaa houkutella naista muuttamaan olomuotoaan ja nainen huomaa, että käärmeitä löytyy toistenkin kotoa.

Yhteistä novelleille on hämmentävä, vieras tunnelma. Kaikki on omituista, mutta mitään maagista ei selitetä. On aivan normaalia, että käärme esiintyy äitinä, ihmiset munivat ja perheenjäsenet kutistuvat tai laajentuvat. Pidän paljon teoksista, jotka eivät ole ennalta-arvattavia ja nämä novellit eivät todellakaan sitä olleet! Tunnelman vahvuus saattaa toimia vierottavana elementtinä, mutta mielestäni se oli hurmaavan surrealistista.

Novelleissa käsitellään muistamista, kaipuuta ja unohtamista, alitajuntaa ja muodonmuutoksia. Osa intertekstuaalisista viittauksista jää kuitenkin pimentoon, sillä kertomusten aineksina on käytetty selvästi paljon japanilaisia mytologioita; Raamattu ei ole ainoa mytologia, jossa naisten ja käärmeiden välillä on vahva yhteys. Jäin myös miettimään, kuinka paljon novellien voimasta on kadonnut käännöksen myötä, vaikka englanninnos sujuvaa tekstiä onkin.

Suosittelen novellikokoelmaa surrealististen tarinoiden ystäville sekä lukijoille, jotka haluavat Haruki Murakamia steroideilla vahvistettuna.