Krys Lee - How I became a North Korean

Tunnelma kirjan jälkeen: Tyhjä. Jäin miettimään rajaa, jonka kumpikaan puoli ei ole hyvä.

Amerikankorealainen Krys Lee on kirjoittanut ennen tätä teosta novellikokoelman Drifting House, joka käsittelee korealaisuuden ja amerikkalaisuuden teemoja varsin viiltävästi. Pidin siitä todella paljon ja siksi otin tämän kirjan lukuvuoroon heti sen saavuttua.

Teoksessa kerrotaan kolmen henkilön tarina, jonka tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Korean ja Kiinan rajalle. Danny, Yongju ja Jangmi pakenevat kukin Kiinaan eri syistä ja sen sijaan, että he pääsisivät loikkaamaan turvalliseen maahan, kaikki kolme jäävät väkivaltaiseen limboon rajan tuntumaan.

Millaista on paeta diktaattorin hallitsemasta maasta ja huomata rajan ylitettyään, että hyväksikäyttö ei ole diktaattorien yksinoikeus? Teoksessa käsitellään rajan todellisuutta alleviivaamatta ja toteavasti, kuin kylmä käsi nipistäisi poskesta koko ajan vähän kovempaa. Uutisissa Pohjois-Koreaa pidetään pahimpana roistovaltiona ja ihmetellään, miksi useampi ei pakene maasta, mutta entä jos rajan takana ei ole odotettavissa mitään parempaa?

Krys Lee nostaa teoksessaan esiin myös kristinuskon pelastusideologiaa. Teoksessa kirkot näyttäytyvät pohjoiskorealaisten ainoina turvapaikkoina, mutta turvaa annetaan pakkokäännytyksen sivutuotteena. Pääasia tuntuu olevan sielujen, ei apua etsivien ihmisten pelastaminen.

Vaikka teoksessa oli muutama epäuskottava juonenkäänne (esim. Dannyn karkaaminen), kokonaisuus oli eheä ja kertomus vei mukanaan. Loppu oli hieman töksähtävä, mutta jätti mielen pohtimaan, onko menneisyydestä mahdollista vapautua.

Suosittelen kirjaa nyt muodissa olevien pohjoiskorealaisten loikkareiden tarinoiden vastapainoksi. Tumen-joen yli pääseminen ei takaa kaikille kirjan kirjoitussopimusta.

Charlotte Wood - The Natural Way of Things

Tunnelma kirjan jälkeen: Huh. Niin paljon tarttumakohtia. Naiseuden ydin? Mitä on ystävyys? Merkkituotteiden voima? Hyytävä olo, kuin heräisi puuduttavasta painajaisesta.

Charlotte Wood on australialainen viisi romaania kirjoittanut kirjailija. Tämä uusin romaani voitti Stella-palkinnon, joka jaetaan vuosittain parhaalle australialaisen naiskirjailijan kirjoittamalle teokselle.

Kaksi nuorta naista herää lukkojen taakse teljettynä. Mitä on tapahtunut? Pian he kohtaavat kaltaisiaan ja niin alkaa sähköaidan ympäröimä pakkotyöleiri Australian paahtavan kuumuuden alla. Pääsevätkö naiset koskaan pois vankilasta? Kuka heidät sinne lähetti ja miksi? Teos vastaa joihinkin kysymyksiin, mutta jättää osan täysin avoimiksi.

Vaikka sain kirjan luettua eilen, mietin kirjan teemoja paljon vielä tänään. Onko nuorten naisten työleiri vankila vai ovatko naiset samalla tavalla vankeina myös nyky-yhteiskunnan kauneus- ja moraalikäsityksissä median armoilla? Kun keho on täysin ruokottomassa kunnossa, onko säärikarvojen nyppiminen keino pysyä järjissään vai tiukassa istuva jäänne sallitun naiseuden säilyttämisestä? Teoksen pääteemoja ovatkin oikeastaan tyttöys ja sen salattu raivo, miesten ja roskamedian valta-asema sekä kaikenlainen eläimellisyys ja kehollisuus. Kun ruoka loppuu, yksi naisista käy metsälle. Kun mies vaatii seksuaalisia palveluja, yksi naisista on vapaaehtoinen etuoikeuksien toivossa. Lopulta erilaiset selviämisstrategiat vaativat veronsa.

Teos on karu ja synkkä dystopia, mutta se pakottaa ajattelemaan, aivan kuten Margaret Atwoodin The Handmaid's Tale (Orjattaresi), jossa käsitellään samoja teemoja. Ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaita lukukokemuksia!

Suosittelen henkilöille, jotka haluavat pohdittavaa pitkäksi aikaa ja jotka kestävät julmuutta ja avoimeksi jääviä asioita.