Hiromi Kawakami - Record of a Night Too Brief

Tunnelma kirjan jälkeen: Haunting. Kaikki on maagista, jos muutun eläimeksi, niin olenko kala vai käärme? Yön pimeys valtaa ja pimeässä asustaa...

Kolmesta novellista koostuva Record of a Night Too Brief on japanilaisen Hiromi Kawakamin neljäs (?) englanniksi käännetty teos. Japanissa hän on voittanut paljon kirjallisuuspalkintoja ja myös käännökset ovat haalineet erilaisia palkintoehdokkuuksia. Olen itse lukenut aiemmin Kawakamin Strange Weather in Tokyo -romaanin ja koska tykkäsin sen viipyilevästä kuvauksesta, ostoskoriini tarttui tämä sieniä kannessaan kantava teos.

Teksti lähtee käsistä heti ensimmäisillä sivuilla. Ensimmäinen, teoksen niminovelli, koostuu lyhyistä 2-3 sivun mittaisista osioista. Alussa yö saalistaa, pyydystää ja muuttaa päähenkilön mustaksi hevoseksi. Päähenkilö astuu syvemmälle yöhön...ja yö koostuu herrasmiehistä, kaloista, posliininukesta, silpomisesta, sienistä, myyristä, munimisesta ja mustasta aukosta. Maagisrealistisen pyörityksen jälkeen voi vain miettiä, mitä oikein tapahtui?

Toisessa novellissa Missing päähenkilön veli on kadonnut. Katoaminen on perheessä tyypillistä ja se tuottaa ongelmia, koska perheiden tulee koostua viidestä jäsenestä. Kuinka asiaan suhtautuu veljelle luvattu aviopuoliso? 

A Snake Stepped On puolestaan kertoo naisesta, joka astuu vahingossa käärmeen päälle. Käärme ottaa ihmisen hahmon ja muuttaa asumaan naisen luo. Vähitellen käärme alkaa houkutella naista muuttamaan olomuotoaan ja nainen huomaa, että käärmeitä löytyy toistenkin kotoa.

Yhteistä novelleille on hämmentävä, vieras tunnelma. Kaikki on omituista, mutta mitään maagista ei selitetä. On aivan normaalia, että käärme esiintyy äitinä, ihmiset munivat ja perheenjäsenet kutistuvat tai laajentuvat. Pidän paljon teoksista, jotka eivät ole ennalta-arvattavia ja nämä novellit eivät todellakaan sitä olleet! Tunnelman vahvuus saattaa toimia vierottavana elementtinä, mutta mielestäni se oli hurmaavan surrealistista.

Novelleissa käsitellään muistamista, kaipuuta ja unohtamista, alitajuntaa ja muodonmuutoksia. Osa intertekstuaalisista viittauksista jää kuitenkin pimentoon, sillä kertomusten aineksina on käytetty selvästi paljon japanilaisia mytologioita; Raamattu ei ole ainoa mytologia, jossa naisten ja käärmeiden välillä on vahva yhteys. Jäin myös miettimään, kuinka paljon novellien voimasta on kadonnut käännöksen myötä, vaikka englanninnos sujuvaa tekstiä onkin.

Suosittelen novellikokoelmaa surrealististen tarinoiden ystäville sekä lukijoille, jotka haluavat Haruki Murakamia steroideilla vahvistettuna.

Bandi - The Accusation

Tunnelma kirjan jälkeen: Vainoharhainen olo, kontrolli roikkuu veitsen lailla pään päällä. Uskaltaako sanoa mitään? Uskaltaako olla itkemättä, kun on virallinen suruaika?

Bongasin tämän erityislaatuisen teoksen instasta ja laitoin heti tilaukseen (välihuomautuksena; kirjastosta lainaamisen lisäksi ostan kirjoja myös nettikaupasta nimeltä Book Depository). Kyseessä on ensimmäinen Pohjois-Korean ulkopuolella julkaistu fiktiivinen teos, jonka kirjoittaja asuu yhä Pohjois-Koreassa. Kirjailijan suojelemiseksi teos on julkaistu pseudonyymillä Bandi (반디). Seitsemän novellin lisäksi teoksessa kerrotaan myös siitä, miten ruutupaperille kirjoitetut tarinat salakuljetettiin Pohjois-Korean ulkopuolelle.

Kaikki seitsemän novellia kertovat yksittäisten ihmisten kohtaloista Kim Il-Sungin ja Kim Jong-Ilin aikaisessa Pohjois-Koreassa 1990-luvulla. Tunnelma on hyytävä ja novellit päättyvät maasta loikkaamiseen, itsemurhaan tai maan johtajia kohtaan tunnetun uskon menetykseen. Tavallisiin ihmisiin kohdistuva puolueen kuristusote on absurdi: Mies ei saa matkustuslupaa, jotta pääsisi tapaamaan kuolemansairasta äitiään, lapsi ei saa toimia luokan johtajana, koska hänen isoisänsä on aikoinaan menettänyt puolueen luottamuksen. Kuka tahansa saattaa pettää luottamuksen hetkellä millä hyvänsä ja juoruja syntyy esimerkiksi suljetuista verhoista.

Kirjallisessa mielessä novellit eivät mielestäni olleet erityisiä, mutta niiden herättämät tunteet, epäusko ja ahdistus, olivat voimakkaita. Vaikka olen lukenut monta Pohjois-Koreasta loikanneiden kirjoittamaa pakotarinaa, The Accusation sukelsi fiktion keinoin syvemmälle ihmisten ihon alle. Se onkin tämän teoksen erityinen vahvuus, sillä pohjoiskorealaista kaunokirjallisuutta ei ole käsittääkseni aikaisemmin maan ulkopuolella julkaistu tai luettu. 

Pienet ihmiset kuitenkin elävät erilaisissa diktatuureissa ja selviävät kammottavissakin olosuhteissa päivästä toiseen. Vaikka The Accusation toimii erityisesti terävänä kritiikkinä Pohjois-Korean valtaapitäviä kohtaan, on se myös kuvaus ihmisistä, jotka kehittävät erilaisia toimintatapoja selviytyäkseen kontrollin alla ja jotka uhmaavat hetkittäin sääntöjä odotettavissa olevien rangaistusten uhalla. 

Pakkomuutto toiseen kaupunkiin tai työleirit eivät ole tuntemattomia asioita novellien henkilöille.

Suosittelen teosta oikeastaan kaikille, sillä se herättää arvostamaan monia itsestäänselvinä pitämiämme asioita.

Hanneriina Moisseinen - Kannas

Tunnelma teoksen jälkeen: Suru.

Hanneriina Moisseisen Kannas on tekijänsä neljäs sarjakuvaromaani. Teos yhdistelee taitavasti dokumentaarista valokuvaa sekä lyijykynällä piirrettyä, tummaa sarjakuvapiirrosta. Hän sai sarjakuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2016, samana vuonna, jolloin Kannas julkaistiin.

Kannas sijoittuu sotavuoteen 1944, jolloin Karjalaa evakuoidaan. Päähenkilöinä esiintyvät taisteluissa mielensä haavoittanut Auvo Oksala sekä karjakko Maria Shemeikka. Myös lehmät ja muut eläimet ovat tärkeässä roolissa teoksessa. Kaikki pakenevat yhdessä sodan kauhuja, kantaen mukanaan materiaalisia ja henkisiä taakkoja.

Valokuvien ja piirrosten yhteisvaikutus on voimakas. Lukija imeytyy tahtomattaankin mukaan keskelle luopumisen tuskaa, kotitalojen palopaikoille ja ruumiskasan alla makaavan sotilaan mieleen. Evakkomatka ei ole koskaan tullut niin lähelle kuin tämän teoksen myötä. Mielestäni tällaista kerrontaa tarvitaan, sillä sodat jähmettyvät helposti sankaritarinoiksi, vaikka todellisuudessa erilaisia kohtaloita on yhtä monta kuin kertojaakin.

Molemmat ukkini joutuivat aikoinaan jättämään kotinsa ja lähtemään evakoiksi, se toi lukemiseeni oman vivahteensa. Uudella kotipaikkakunnalla karjalaisuus oli erilaisuutta, ortodoksisuus ryssien touhuja ja kielikin vääränlaista suomea. Myös katkeruus kaiken menettämisestä kyti syvällä. Kannas sanoittaa ja kuvittaa monisäikeisiä tunteita tummin sävyin, ymmärtäen. Monessa kohdassa kyyneleet nousivat silmiin, vaikka todella harvoin tunteilen lukiessani.

Suosittelen teosta etenkin niille, jotka eivät ole juuri sarjakuvia lukeneet ja joilla on ennakkoluuloja sarjakuvia kohtaan. Kannas rikkoo varmasti erilaiset ennakko-oletukset ja jää vahvasti mieleen kytemään.