Hanneriina Moisseinen - Kannas
Tunnelma teoksen jälkeen: Suru.
Hanneriina Moisseisen Kannas on tekijänsä neljäs sarjakuvaromaani. Teos yhdistelee taitavasti dokumentaarista valokuvaa sekä lyijykynällä piirrettyä, tummaa sarjakuvapiirrosta. Hän sai sarjakuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2016, samana vuonna, jolloin Kannas julkaistiin.
Kannas sijoittuu sotavuoteen 1944, jolloin Karjalaa evakuoidaan. Päähenkilöinä esiintyvät taisteluissa mielensä haavoittanut Auvo Oksala sekä karjakko Maria Shemeikka. Myös lehmät ja muut eläimet ovat tärkeässä roolissa teoksessa. Kaikki pakenevat yhdessä sodan kauhuja, kantaen mukanaan materiaalisia ja henkisiä taakkoja.
Valokuvien ja piirrosten yhteisvaikutus on voimakas. Lukija imeytyy tahtomattaankin mukaan keskelle luopumisen tuskaa, kotitalojen palopaikoille ja ruumiskasan alla makaavan sotilaan mieleen. Evakkomatka ei ole koskaan tullut niin lähelle kuin tämän teoksen myötä. Mielestäni tällaista kerrontaa tarvitaan, sillä sodat jähmettyvät helposti sankaritarinoiksi, vaikka todellisuudessa erilaisia kohtaloita on yhtä monta kuin kertojaakin.
Molemmat ukkini joutuivat aikoinaan jättämään kotinsa ja lähtemään evakoiksi, se toi lukemiseeni oman vivahteensa. Uudella kotipaikkakunnalla karjalaisuus oli erilaisuutta, ortodoksisuus ryssien touhuja ja kielikin vääränlaista suomea. Myös katkeruus kaiken menettämisestä kyti syvällä. Kannas sanoittaa ja kuvittaa monisäikeisiä tunteita tummin sävyin, ymmärtäen. Monessa kohdassa kyyneleet nousivat silmiin, vaikka todella harvoin tunteilen lukiessani.
Suosittelen teosta etenkin niille, jotka eivät ole juuri sarjakuvia lukeneet ja joilla on ennakkoluuloja sarjakuvia kohtaan. Kannas rikkoo varmasti erilaiset ennakko-oletukset ja jää vahvasti mieleen kytemään.
Hanneriina Moisseisen Kannas on tekijänsä neljäs sarjakuvaromaani. Teos yhdistelee taitavasti dokumentaarista valokuvaa sekä lyijykynällä piirrettyä, tummaa sarjakuvapiirrosta. Hän sai sarjakuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 2016, samana vuonna, jolloin Kannas julkaistiin.
Kannas sijoittuu sotavuoteen 1944, jolloin Karjalaa evakuoidaan. Päähenkilöinä esiintyvät taisteluissa mielensä haavoittanut Auvo Oksala sekä karjakko Maria Shemeikka. Myös lehmät ja muut eläimet ovat tärkeässä roolissa teoksessa. Kaikki pakenevat yhdessä sodan kauhuja, kantaen mukanaan materiaalisia ja henkisiä taakkoja.
Valokuvien ja piirrosten yhteisvaikutus on voimakas. Lukija imeytyy tahtomattaankin mukaan keskelle luopumisen tuskaa, kotitalojen palopaikoille ja ruumiskasan alla makaavan sotilaan mieleen. Evakkomatka ei ole koskaan tullut niin lähelle kuin tämän teoksen myötä. Mielestäni tällaista kerrontaa tarvitaan, sillä sodat jähmettyvät helposti sankaritarinoiksi, vaikka todellisuudessa erilaisia kohtaloita on yhtä monta kuin kertojaakin.
Molemmat ukkini joutuivat aikoinaan jättämään kotinsa ja lähtemään evakoiksi, se toi lukemiseeni oman vivahteensa. Uudella kotipaikkakunnalla karjalaisuus oli erilaisuutta, ortodoksisuus ryssien touhuja ja kielikin vääränlaista suomea. Myös katkeruus kaiken menettämisestä kyti syvällä. Kannas sanoittaa ja kuvittaa monisäikeisiä tunteita tummin sävyin, ymmärtäen. Monessa kohdassa kyyneleet nousivat silmiin, vaikka todella harvoin tunteilen lukiessani.
Suosittelen teosta etenkin niille, jotka eivät ole juuri sarjakuvia lukeneet ja joilla on ennakkoluuloja sarjakuvia kohtaan. Kannas rikkoo varmasti erilaiset ennakko-oletukset ja jää vahvasti mieleen kytemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti