Krys Lee - How I became a North Korean

Tunnelma kirjan jälkeen: Tyhjä. Jäin miettimään rajaa, jonka kumpikaan puoli ei ole hyvä.

Amerikankorealainen Krys Lee on kirjoittanut ennen tätä teosta novellikokoelman Drifting House, joka käsittelee korealaisuuden ja amerikkalaisuuden teemoja varsin viiltävästi. Pidin siitä todella paljon ja siksi otin tämän kirjan lukuvuoroon heti sen saavuttua.

Teoksessa kerrotaan kolmen henkilön tarina, jonka tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Korean ja Kiinan rajalle. Danny, Yongju ja Jangmi pakenevat kukin Kiinaan eri syistä ja sen sijaan, että he pääsisivät loikkaamaan turvalliseen maahan, kaikki kolme jäävät väkivaltaiseen limboon rajan tuntumaan.

Millaista on paeta diktaattorin hallitsemasta maasta ja huomata rajan ylitettyään, että hyväksikäyttö ei ole diktaattorien yksinoikeus? Teoksessa käsitellään rajan todellisuutta alleviivaamatta ja toteavasti, kuin kylmä käsi nipistäisi poskesta koko ajan vähän kovempaa. Uutisissa Pohjois-Koreaa pidetään pahimpana roistovaltiona ja ihmetellään, miksi useampi ei pakene maasta, mutta entä jos rajan takana ei ole odotettavissa mitään parempaa?

Krys Lee nostaa teoksessaan esiin myös kristinuskon pelastusideologiaa. Teoksessa kirkot näyttäytyvät pohjoiskorealaisten ainoina turvapaikkoina, mutta turvaa annetaan pakkokäännytyksen sivutuotteena. Pääasia tuntuu olevan sielujen, ei apua etsivien ihmisten pelastaminen.

Vaikka teoksessa oli muutama epäuskottava juonenkäänne (esim. Dannyn karkaaminen), kokonaisuus oli eheä ja kertomus vei mukanaan. Loppu oli hieman töksähtävä, mutta jätti mielen pohtimaan, onko menneisyydestä mahdollista vapautua.

Suosittelen kirjaa nyt muodissa olevien pohjoiskorealaisten loikkareiden tarinoiden vastapainoksi. Tumen-joen yli pääseminen ei takaa kaikille kirjan kirjoitussopimusta.