Helen Oyeyemi - What is not yours is not yours
Tunnelma kirjan jälkeen: Puutarha täynnä kaikkea sekavaa. Luulet näkeväsi varpusen, se onkin undulaatti. Kaikki on uutta, kirkasta ja rehevää, mutta et vain pysy ihan perässä, vaikka välillä niin luulet.
Helen Oyeyemi on brittiläinen kirjailija, jonka teoksissa sekoittuvat erilaiset myytit ja maagiset elementit. What is not yours is not yours on hänen ensimmäinen novellikokoelmansa ja romaanien lisäksi hän on kirjoittanut myös näytelmiä.
Novelleissa tapaamme erilaisia hahmoja, jotka tavalla tai toisella tuntuvat tavoittelevan jotain asiaa, joka ei heille oikeastaan kuulu. Hylätty lapsi etsii kaulassaan olevaan avaimeen sopivaa lukkoa. Novellin päähenkilö kiinnostuu työkaverinsa lukitusta päiväkirjasta. Vanha punahilkka lupaa sudelle nuorta lihaa. Usein novellin jujuna on jokin maaginen elementti, esimerkiksi puhuva nukke tai ihmismäinen ankka.
Luin kirjaa monta päivää ja jouduin usein palaamaan edellisiin tarinoihin. Kirja tuntui olevan todellinen puutarha, jonka ideat olivat huimaavia ja kiinnostavia, mutta joka oli ahdettu liian täyteen hahmoja ja kaikki oli tukahduttavan runsasta. Kokonaisuudesta erottuivat selkeimmin parhaiten koossa pysyvät myyttiset tarinat prinsessasta sekä punahilkasta. Voi tietysti olla, että englanninkielen taitoni ei vain pysynyt kirjan mukana ja koin siksi hyökyaaltomaisen fiiliksen.
Jos jokaisen novellin jälkeen pysähtyisi pohtimaan pidemmäksi aikaa siinä käsiteltyjä teemoja, teoksesta voisi saada enemmän irti. Pikajunalukemiseen tämä kirja ei kuitenkaan sovi.
Suosittelen maagisen realismin ystäville sekä keskittymiskykyisiin hetkiin.
Novelleissa tapaamme erilaisia hahmoja, jotka tavalla tai toisella tuntuvat tavoittelevan jotain asiaa, joka ei heille oikeastaan kuulu. Hylätty lapsi etsii kaulassaan olevaan avaimeen sopivaa lukkoa. Novellin päähenkilö kiinnostuu työkaverinsa lukitusta päiväkirjasta. Vanha punahilkka lupaa sudelle nuorta lihaa. Usein novellin jujuna on jokin maaginen elementti, esimerkiksi puhuva nukke tai ihmismäinen ankka.
Luin kirjaa monta päivää ja jouduin usein palaamaan edellisiin tarinoihin. Kirja tuntui olevan todellinen puutarha, jonka ideat olivat huimaavia ja kiinnostavia, mutta joka oli ahdettu liian täyteen hahmoja ja kaikki oli tukahduttavan runsasta. Kokonaisuudesta erottuivat selkeimmin parhaiten koossa pysyvät myyttiset tarinat prinsessasta sekä punahilkasta. Voi tietysti olla, että englanninkielen taitoni ei vain pysynyt kirjan mukana ja koin siksi hyökyaaltomaisen fiiliksen.
Jos jokaisen novellin jälkeen pysähtyisi pohtimaan pidemmäksi aikaa siinä käsiteltyjä teemoja, teoksesta voisi saada enemmän irti. Pikajunalukemiseen tämä kirja ei kuitenkaan sovi.
Suosittelen maagisen realismin ystäville sekä keskittymiskykyisiin hetkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti