maanantai 19. syyskuuta 2016


Gene Wolfe - Liktorin miekka ja Autarkin linnoitus (Uuden auringon kirjat 3 ja 4)


Tunnelma kirjojen jälkeen: Ihanaa, sarja loppui! Voin palauttaa kirjat huomenna kirjastoon! 

No niin. Nämä osat ovat olleet yksi syy lukuahdistukseen lähiaikoina. Kun on tipahtanut tarinan kyydistä, eikä enää jaksa eikä edes kiinnosta yrittää pysyä mukana. Luin jostain, että sarjaa on nimitetty scifin Joycen Odysseukseksi ja muistelen, että kyseinen kirja jäi turhan yksityiskohtaisen kuvauksensa ja tylsyydensä takia minulta kesken kirjallisuuden klassikkokurssilla...

Severian jatkaa matkaansa, joutuu erilaisiin tilanteisiin ja sotiin ja lopulta hänestä tulee uusi autarkki. Matka ei vain oikein kiinnosta ja koko ajan odottaa, milloin jotakin selviää tai Severian lopettaa naisista jauhamisensa.

Kuten näin: "Naisten asennoista näki, että heidän reitensä olivat täydet kuin lypsylehmien utareet ja pyöreät kuin puiden rungot." (facepalm)

Kirja on todella täynnä erilaisia viittauksia ja niitä tutkimalla tarinasta voisi varmasti saada enemmän irti. Mutta ongelma on se, että ei vaan kiinnosta. Scifielementtejä tulee kirjaan enemmän esimerkiksi aseiden ja avaruusalusten muodossa ja esimerkiksi ascialaisten mielenkiintoinen kulttuuri, jossa henkilöt puhuvat todella omituisin vertauskuvin, olisi ansainnut enemmän käsittelyä. Sen sijaan Severian jaarittelee loputtomasti itsestään.

Lukisin ennemmin koko Ursula K. Le Guinin tuotannon kymmeneen kertaan kuin tämän sarjan uudestaan.

Suosittelen kirjaa henkilöille, jotka eivät anna helposti periksi ja jotka jaksavat kaivaa salattuja merkityksiä kirjojen sisältä.

Ja sitten kohti uusia kirjaseikkailuja <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti