Becky Chambers - A Closed and Common Orbit

Tunnelma kirjan jälkeen: Kun tekoäly kehittyy tarpeeksi pitkälle, voidaanko sanoa, että se ei ole humaani? Olemassaolon ristiriitoja, lempeyttä, uskoa tulevaisuuteen.

Teos on Becky Chambersin toinen romaani, jonka ensimmäinen osa The Long Way to a Small, Angry Planet oli Baileys Women's Prize for Fiction ehdokkaana tänä vuonna. Kyseessä on itsenäinen jatko-osa, mutta näiden kahden teoksen Wayfarers-sarjaan on tulossa jo jatkoa. 

Teos koostuu kahdesta vuorotellen kerrottavasta tarinasta. Ensimmäisessä tarinassa avaruusaluksessa toimimaan suunniteltu tekoäly Lovelace siirretään synteettiseen kehoon, vaikka se on laitonta. Millaista on sopeutua kehollisuuteen ja yhteiskuntaelämään kun ympärillä ei ole ketään samanlaista olentoa?

Toisessa tarinassa 10-vuotias Jane 23 on töissä tehtaassa muiden Janejen kanssa robottimaisten Äitien huomassa. Hän ei ole koskaan käynyt tehtaan ulkopuolella. Tilaisuuden tullen Jane 23 kuitenkin pakenee ja tutustuu ulkomaailmaan sana kerrallaan. Lopulta tarinat kietoutuvat yhteen ja alun pieni hämmennys selkenee.

A Closed and Common Orbit ei ole kovaa scifiä, mutta ei myöskään avaruusoopperaa täynnä seikkailuja. Ennemminkin kyseessä on humaani scifi, jossa pohditaan suuria teemoja kuten erilaisuutta ja sen kokemusta, ihmisyyden määrittelyä sekä oikeudenmukaisuutta. Keskiössä ovatkin teoksen henkilöhahmot ja heidän tunteensa. Pidän tällaisesta pohdiskelevasta scifistä erityisesti siksi, että se kertoo tulevaisuudesta kertoessaan jotakin suurta myös nykymaailmasta ja tavastamme toimia. Esimerkiksi maapallolle jääneistä ihmisistä osa elää rikkaina omissa kaupungeissaan ja tavoitteena heillä on geenimuunnella tulevista sukupolvista sopivia tiettyihin tehtäviin. Toisella puolella maapalloa sijaitsevat puolestaan tehtaat, joissa tuotetaan rikkaiden käyttöön lisää tavaraa ja työn tekevät orjalapset robottien armoilla. Eriarvoistavaa politiikkaa lienee taustalla...

Pidin kuitenkin sarjan ensimmäisestä osasta hippusen enemmän. Tässä teoksessa juoni tuntui välillä hieman junnaavan paikoillaan ja osa juonenkäänteistä oli hieman epäuskottavia tai ainakaan niitä ei taustoitettu tarpeeksi. Silti myös tämän kirjan lukeminen oli ilo ja erityisesti pidin erilaisten olentojen kulttuurien kuvaamisesta.

Suosittelen teosta ihmisyydestä kiinnostuneille ja niille, joiden mielestä tunteet ovat teoksissa tärkeitä.