The Future of Silence. Fiction by Korean Women (translated and edited by Bruce & Ju-Chan Fulton)
Tunnelma kirjan jälkeen: Räpistelyä roolin tiukassa verkossa, epätoivoinen yritys löytää jotain omaa. Välillä happea ja ilmakuplia veden pinnalla, sitten taas jokin vetää pinnan alle.
Tilasin tämän(kin) kirjan Bookdepositorysta heti, kun törmäsin siihen Instagramissa. Kyseessä on Bruce ja Ju-Chan Fultonin kokoama ja kääntämä erittäin mielenkiintoinen kokoelma yhdeksän korealaisen naiskirjailijan novelleja 1970-luvulta aina 2000-luvulle saakka. Novelleja yhdistävät naiseuteen sekä kaikenlaiseen toiseuteen liittyvät teemat. Teoksen esipuheessa valotetaan Korean kirjallisuuden kehitystä etenkin naiskirjailijoiden näkökulmasta.
Ensimmäiset novellit kuvaavat naisia etsimässä paikkaa korealaisessa yhteiskunnassa. Millainen on juuri mielisairaalasta vapautuneen naisen päivä? Miten perheen elämä muuttuu, kun eri sukupolvien yhteinen talo muuttuu ydinperheen pieneen kerrostaloasuntoon? Naiset etsivät paikkaansa, pohtivat suhdettaan mieheensä ja lapsiinsa ja pakenevat soju-pullon kanssa ulos hankalina hetkinä.
1990- ja 2000-luvun novelleissa ääneen pääsevät psykoosin kourissa mellastava henkilö, kahden kulttuurin nuori kasvatti sekä kaikki tulevaisuuden viimeiset omaa kieltään puhuvat. Näkökulmat laajenevat sukupuolen ulkopuolelle esimerkiksi tabuina pidettyihin mielenterveysongelmiin.
Täytyy sanoa, että tämä kokoelma oli aivan huimaavan hyvä! Ainoastaan yksi novelli, viisisivuinen Han Yujoon I ain't necessarily so meni minulta yli hilseen korean- ja englanninkielisen sanoilla leikkimisen takia. Teoksen viimeinen novelli, Kim Ae-ranin The Future of Silence jäi tiiviisti mieleen sen dystopiankaltaisen kerronnan takia. Novellissa kaikki viimeiset omaa kieltään puhuvat henkilöt on kerätty museoon, jossa heidän tehtävänsä on puhua omaa kieltään ja esiintyä kulttuurinsa viimeisinä edustajina museossa vieraileville selfiekeppien kanssa liikkuville turisteille. Niin kylmää ajatus kielellisestä yksinäisyydestä ja eläintarhamaisesta esittelytunnelmasta! Korealaisia tarina koskettanee vielä erityisellä tavalla, sillä Japanin vallan alla 1900-luvun alkupuolella heitä kiellettiin käyttämästä korean kieltä, kaikille annettiin japanilaiset nimet ja kouluissa opetettiin vain japania.
Suosittelen teosta tietenkin kaikille korealaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneille, mutta novellit avaavat uusia näkökulmia ja pohdituttavat muitakin maapallon kansalaisia.
Tilasin tämän(kin) kirjan Bookdepositorysta heti, kun törmäsin siihen Instagramissa. Kyseessä on Bruce ja Ju-Chan Fultonin kokoama ja kääntämä erittäin mielenkiintoinen kokoelma yhdeksän korealaisen naiskirjailijan novelleja 1970-luvulta aina 2000-luvulle saakka. Novelleja yhdistävät naiseuteen sekä kaikenlaiseen toiseuteen liittyvät teemat. Teoksen esipuheessa valotetaan Korean kirjallisuuden kehitystä etenkin naiskirjailijoiden näkökulmasta.
Ensimmäiset novellit kuvaavat naisia etsimässä paikkaa korealaisessa yhteiskunnassa. Millainen on juuri mielisairaalasta vapautuneen naisen päivä? Miten perheen elämä muuttuu, kun eri sukupolvien yhteinen talo muuttuu ydinperheen pieneen kerrostaloasuntoon? Naiset etsivät paikkaansa, pohtivat suhdettaan mieheensä ja lapsiinsa ja pakenevat soju-pullon kanssa ulos hankalina hetkinä.
1990- ja 2000-luvun novelleissa ääneen pääsevät psykoosin kourissa mellastava henkilö, kahden kulttuurin nuori kasvatti sekä kaikki tulevaisuuden viimeiset omaa kieltään puhuvat. Näkökulmat laajenevat sukupuolen ulkopuolelle esimerkiksi tabuina pidettyihin mielenterveysongelmiin.
Täytyy sanoa, että tämä kokoelma oli aivan huimaavan hyvä! Ainoastaan yksi novelli, viisisivuinen Han Yujoon I ain't necessarily so meni minulta yli hilseen korean- ja englanninkielisen sanoilla leikkimisen takia. Teoksen viimeinen novelli, Kim Ae-ranin The Future of Silence jäi tiiviisti mieleen sen dystopiankaltaisen kerronnan takia. Novellissa kaikki viimeiset omaa kieltään puhuvat henkilöt on kerätty museoon, jossa heidän tehtävänsä on puhua omaa kieltään ja esiintyä kulttuurinsa viimeisinä edustajina museossa vieraileville selfiekeppien kanssa liikkuville turisteille. Niin kylmää ajatus kielellisestä yksinäisyydestä ja eläintarhamaisesta esittelytunnelmasta! Korealaisia tarina koskettanee vielä erityisellä tavalla, sillä Japanin vallan alla 1900-luvun alkupuolella heitä kiellettiin käyttämästä korean kieltä, kaikille annettiin japanilaiset nimet ja kouluissa opetettiin vain japania.
Suosittelen teosta tietenkin kaikille korealaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneille, mutta novellit avaavat uusia näkökulmia ja pohdituttavat muitakin maapallon kansalaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti