Helmi Kekkonen - Vieraat

Tunnelma kirjan jälkeen: Kaikki pyörii lapsellisuuden tai lapsettomuuden ympärillä. Äitiys on helppoa, äitiys on vaikeaa, ilman lasta on helppoa, ilman lasta on vaikeaa, joidenkin pitäisi olla äitejä, joidenkin ei pitäisi olla äitejä, joidenkin ei pitäisi olla isiä.

Helmi Kekkosen neljäs teos Vieraat oli mukavan kompakti ja kauniisti kirjoitettu kirja, joka oli ilo lukea synkähköistä teemoista huolimatta. Olen tykännyt Kekkosen aiemmastakin tuotannosta eikä Vieraat ollut poikkeus. Teos oli tänä vuonna myös Runeberg-palkintoehdokkaana.

Vieraat on episodiromaani, jonka päähenkilöt on kutsuttu kesäisiin juhliin. Juhla merkitsee eri ihmisille eri asioita; kun yksi haluaa unohtaa piinaavan lapsettomuutensa, toinen katuu lasten hankintaa ja kolmas kaipaa ystäviä yksinhuoltajan arkeen. Vanhemman ja lapsen suhde, äitiys, isyys ja lapsettomuus ovat episodeja yhdistäviä tekijöitä. 

Teoksen kieli on ilmavaa ja se kantaa loppuun saakka, vaikka loppuratkaisu onkin hieman teennäinen. Tarinat avaavat uskottavasti erilaisissa elämäntilanteissa itsensä ja ympäristönsä kanssa kipuilevien henkilöhahmojen tunne-elämää ja tehtyjä päätöksiä. Jokaisesta löytää jotain samaistumispintaa. Yksikään teoksen kohtauksista ei nouse toisen yli, vaan kokonaisuus on tasavahva.

Teos sai pohtimaan omaa suhtautumista äitiyteen ja sen mukanaan tuomiin haasteisiin ja ymmärtämään paremmin esimerkiksi lapsettomuuden mukanaan tuomaa kipua. Molemmat asiat ovat minulle vieraita. Hyvä kirjallisuus saakin mielestäni mielen ryömimään toisen nahan alle ja katsomaan maailmaa vierain silmin. Vieraat onnistuu herättämään ajatuksia.

Suosittelen teosta harmaan sävyjä kaipaaville ja perhedynamiikan kuvauksesta pitäville.