sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Gene Wolfe - Kiduttajan varjo (Uuden auringon kirja 1)

Tunnelma kirjan jälkeen: Olisipa toinen osa mökillä mukana! Oli kyllä Asimovin tapaan huonot, yhden roolin naishahmot. Mukaansatempaavuus oli huippuluokkaa, fantasia-aineksia enemmän kuin scifiä. Haluaisin koskettaa sysiviittaa.

Gene Wolfe on pitkän linjan fantasia- ja scifikirjailija, jonka 1980-luvulla julkaisema Uuden auringon kirja -sarja on saatavilla viimeinkin suomeksi (uusin osa Autarkin linnoitus ilmestyi tänä vuonna). En ollut kuullut kirjailijasta koskaan aikaisemmin ja sain tietää sarjasta pari viikkoa sitten, kun kirjastokollegani vinkkasi tämän sarjan uutuusvinkkauksessaan.

Kirja perustuu sen päähenkilön Severianin muistoihin ja kertomuksiin. Muistot alkavat siitä, kun Severian toimii kiduttajan oppipoikana. Severian rakastuu kuitenkin uhriinsa killan sääntöjen vastaisesti ja hänet karkotetaan killasta pyöveliksi kaukana olevaan kaupunkiin. Matkallaan hän kohtaa erilaisia hahmoja ja joutuu seikkailusta toiseen. Lisäksi hän tuntuu ihastuvan jokaiseen vastaantulevaan naiseen. Vaikka teos on aika pitkälti keskiaikafantasiaa, se sijoittuu ihmiskunnan tulevaisuuteen ja mukana on myös scifielementtejä. Matka jatkuu kirjasarjan seuraavassa osassa nimeltä Sovinnontekijän kynsi.

Kirjan suomennos on todella hyvä. Vaikka teoksen alku vilisee kaikenlaisia ihmeellisiä termejä eläimille, ruoille, kankaille, ajalle yms, sanojen tunnistamattomuus ei vie keskittymiskykyä pois itse tarinasta. Teoksessa on kaiken aikaa läsnä Severianin kertojanääni, joka kommentoi asioita myöhemmästä perspektiivistä. Missä Severian kertoo tarinaansa ja kenelle? Siitä saadaan vain muutama vihjaus. Jännite säilyy ainakin ensimmäisen osan ajan.

Eniten kirjassa ärsytti naishahmojen ankeus. Naishahmot olivat joko madonnamaisia kaunottaria tai epäluotettavia kaunottaria. "Vyötärön yläpuolella hänen kermanvalkea muhkeutensa oli niin suurta, että hänen selkärankansa täytyi tasapainon säilymiseksi kaartua takakenoon" on vain yksi esimerkki. Myötähäpeää aiheuttivat myös Severianin pohdinnat rakkaudesta. Toisaalta naishahmot eivät eroa millään lailla esimerkiksi Isaac Asimovin scifin naishahmoista eli kyseessä lienee 1900-luvun alkupuolella syntyneiden scifimiesten tauti.

Kirja sopii fantasiaa ja scifiä lukeville, jotka pystyvät ummistamaan silmänsä ilmeisesti romanttisiksi tarkoitettujen kökköyksien ajaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti