Gene Wolfe - Sovinnontekijän kynsi (Uuden auringon kirja 2)

Tunnelma kirjan jälkeen: Milloin Severian pääsee perille? Mahtavat rinnat, hoikat sääret, vahvat reidet.

Gene Wolfe on pitkän linjan fantasia- ja scifikirjailija, jonka 1980-luvulla julkaisema Uuden auringon kirja -sarja on saatavilla viimeinkin suomeksi (uusin osa Autarkin linnoitus ilmestyi tänä vuonna). En ollut kuullut kirjailijasta koskaan aikaisemmin ja sain tietää sarjasta pari viikkoa sitten, kun kirjastokollegani vinkkasi tämän sarjan uutuusvinkkauksessaan.

Teoksessa Severian jatkaa matkaansa kohti Traakiaa toimiakseen siellä pyövelinä. Matkan varrelle sattuu kuitenkin taas kaikenlaista ja Severian ihastuu, joutuu vankilaan, käy maalauksissa, tapaa isoja olentoja ja käyttää "huumeita".

Ensimmäiseen osaan verrattuna tässä toisessa osassa oli enemmän scifielementtejä ja siitä tykkäsin. Välillä tipahdin kertomuksen kyydistä, sillä sen sisään oli laitettu oli vanhoja taruja ja näytelmäkirjoituksia ja en aina muistanut, kuka henkilö teki mitäkin ensimmäisessä osassa. Pääosin juonen kulku oli kuitenkin sujuvaa ja lennokasta.

Mutta sitten. "Vapautin hänen rintansa, jotka kumpikin olivat miltei hänen päänsä kokoisia, ja hänen leveät reitensä, joiden välissä tuntui olevan vasta kuoriutunut kananpoika". Enpä ole koskaan ennen kuullut naisen sukupuolielimiä kuvatun sanoilla VASTA KUORIUTUNUT KANANPOIKA. Myös "miehuuden vuodatus" (eli seksi) oli minulle uusi termi. Tällaiset kohdat vievät lukuintoa väärään suuntaan, mutta toisaalta niistä saa aikaan mahtavia keskusteluja...

Suosittelen kirjaa edelleen fantasiasta ja scifistä kiinnostuneille, jotka ovat seikkailujen ohessa valmiita kohtaamaan kökköjä nais-, rakkaus-, halu- ja intohimopohdintoja.