Tunnelma kirjan jälkeen: Jee, loppui vihdoinkin. Pääsen aloittamaan uuden kirjan. Helpotus, ei kaihoisaa.
Olen lukenut aiemminkin Young-Ha Kimin kirjoja ja ne ovat olleet kivaa keskikaartia lukukokemuksina. Black Flower yllätti ankeudellaan ja mietin useasti tarinan edetessä, onko ongelma englanninnoksessa vai myös alkuperäiskielisessä versiossa. Mietin monta kertaa, jätänkö kirjan kesken, mutta kahlasin sen kuitenkin loppuun.
Black Flower kertoo tarinan korealaisista siirtolaisista 1900-luvun alussa. Vuonna 1905, Korean vajotessa hiljalleen Japanin vallan alle, yli 1000 korealaista pakkautuu laivaan ja lähtee Meksikoon parempien aikojen toivossa. Perillä heitä odottaa kuitenkin orjatyö, johon joutuvat alistumaan niin ylhäiset kuin varkaat, miehet ja naiset. Kuinka ihmiset sopeutuvat ja selviävät? Mukaan on pakattu myös aimo annos Meksikon historiaa.
Oli toki kiinnostavaa lukea historian tapahtumista, joista en tiennyt aiemmin mitään. Hyvän lukutunnelman kuitenkin haihdutti kirjan juonen pirstaleisuus ja fiktion ja faktan epäonnistunut yhdistäminen. Juuri kun pääsi mukaan seuraamaan päähenkilöiden koettelemuksia haciendoilla, seuraavassa luvussa tunnelma oli kuin tylsässä koulun historiankirjassa. Lisäksi teoksen lauseet olivat usein lyhyitä ja toteavia ja päähenkilöiden elämä ei oikein tuntunut millään tasolla läheiseltä.
Tunnelmalukijalle kirja ei sovi, mutta historiasta kiinnostunut saattaa löytää kirjasta kiinnostavia elementtejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti